|
Sain professori Marja-Liisa Mankalta viime jouluna lahjaksi
hänen uunituoreen kirjansa Tiikerinloikka työniloon ja menestykseen.
Ahmin sen pikavauhdilla, koska olin jo aikaisemmin
saanut jonkinlaisen henkisen herätyksen työhyvinvointiin liittyviin
kysymyksiin. Kiinnostuksen taustalla oli varmasti myös oma
pohjaanpalamisen kokemukseni viime vuodelta. Kirjan luettuani
ajatukseni kelasivat jatkuvaa kehää työhyvinvointikysymysten
ympärillä ja innostuksissani julistinkin tämän vuoden
työhyvinvoinnin vuodeksi KPM:ssä.
Toinen joululahjani oli Minna Isoahon kirja Rohkea johtaja.
Sen myötä ajatukset siirtyivät enemmänkin arkisen johtamisen
ympyröihin, strategiseen suunnitteluun, tavoitteiden asettamiseen,
mittaamiseen, osaamisen johtamiseen ja palautteen antamiseen.
Lukiessani ajatukseni palasivat aina välillä työhyvinvointikysymyksiin
ja toden totta, vähitellen aloinkin ymmärtää
koko totuuden. Nämä kirjathan esittävät samoja asioita, mutta
eri valossa. Itse asiassa työhyvinvointi on seurannaisilmiö siitä,
että yrityksessä kaikki johtamiseen liittyvät osa-alueet ovat
esimerkillisesti kunnossa. Tätähän se Marja-Liisakin kirjassaan
tuo esiin, kun sen uusin silmin nyt katsoin.
Jatketaanpa johtamisen teemaa eteenpäin. Tähän saumaan löytyi
sopivasti Gary Hamelin tuore kirja Johtamisen tulevaisuus.
Harva meistä on varmaankaan tullut ajatelleeksi, että auto ja
nykyjohtaminen ovat lähestulkoon yhtä vanhoja ja kumpikin
alkavat olla kehityksensä päätepisteeseen tullutta tekniikkaa.
Keskeinen haaste tulevaisuudessa on johtamisen innovaatiot eli
kyky löytää uudet tavat ruokkia osaamista ja lahjakkuutta.
Yrityksen pitää tavoitella käyttöönsä huippuominaisuuksia kuten
monimuotoisuus, sopeutuvuus, innovatiivisuus ja työn intohimo.
Varsinkin innovatiivisuus on alkanut herättää minussa
kovasti mielenkiintoa. Olen varma, että sillä polulla saadaan
vielä paljon aikaan, kunhan muistetaan säännöllisin välein irrottautua
haaveilemaan ja rentoutumaan. Leikki ja rentous ovatkin
innovaation keskeinen lähtökohta. Apocalyptica-bändi, yksi
Suomen suurimmista rock-musiikin vientituotteista, syntyi aikanaan
kun ryhmä Sibelius-Akatemian nuoria opiskelijoita alkoi
tiukkojen harjoitusten lomassa rentoutua soittamalla selloilla
raskaan rockin klassikoita.
”Kun antaa ihmisten olla oma itsensä, he keksivät uusia asioita
leikin tavoin.” Näin kertoo professori Alexander Manu Kemira
Oyj:n uudessa sidosryhmälehdessä, ja jatkaa: ”Kukaan ei palkannut
Michael Faradayta keksimään sähkömoottoria. Hän
vain hullutteli.”
Eiköhän leikitä ja hullutella oikein kunnolla, kun on kesäkin
käsillä!
Matti Mikkola, toimitusjohtaja
|
Päätoimittaja
Matti Mikkola |
